Abstract
This article examines the accounts given by child protection practitioners of how the current economic climate has impacted on their practice. We build our discussion on empirical findings emerging from a small but rigorous qualitative research project conducted by one of the authors. This original study examined Scottish and Finnish social workers’ perceptions of their abilities to engage effectively with children and families in what many have described as an “age of austerity.” It set out to explore challenges encountered in daily practice through a cross‐national comparative thematic analysis. The paper illuminates practitioners’ shared reality of frontline practice in Scottish and Finnish contexts. Despite differing socio‐political environments, participating practitioners found austerity measures to impact negatively on both their professional resources and on the communities they work with. Significantly, practitioners regarded themselves as the key resource, taking individual responsibility to ensure families received a quality service. For many, austerity had resulted in greater empathy for families and awareness of the wider economic and structural impact on their lives. The increased centrality of social justice was pivotal to everyday practice.
Abstract
Abstrakti
Artikkeli tarkastelee lastensuojelun ammattilaisten näkemyksiä nykyisen taloustilanteen vaikutuksesta heidän työhönsä. Kirjoituksemme pohjautuu artikkelin toisen kirjoittajan laatiman laadullisen pientutkimuksen tuloksiin. Alkuperäistutkimus tarkasteli skotlantilaisten ja suomalaisten sosiaalityöntekijöiden käsityksiä heidän mahdollisuuksistaan käyttää vaikuttavaa vuorovaikutusta asiakasperheiden kanssa talouskurin aikana. Pyrkimyksenä oli tarkastella arjen työssä kohdattuja haasteita ylikansallisen vertailevan aineistolähtöisen sisällönanalyysin kautta. Artikkeli kuvailee skotlantilaisen ja suomalaisen lastensuojelutyön arjen jaettua todellisuutta. Maiden eriävistä sosiaalipoliittisista ympäristöistä huolimatta osallistujat kokivat talouskurin heikentävän sekä heidän omia ammatillisia resurssejaan, sekä perheiden käytettävissä olevia resursseja. Merkittävää on, että sosiaalityöntekijät pitivät itseään tärkeänä resurssina ja ottivat henkilökohtaisesti vastuuta perheiden saaman palvelun laadusta. Monet vastaajista kokivat aiempaa suurempaa empatiaa perheitä kohtaan ja tietoisuutta siitä, kuinka yhteiskunnan taloudelliset ja rakenteelliset tekijät vaikuttavat perheiden arkeen. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden merkitys näyttäytyi keskeisenä arjen työssä.